”Pitäskö kuitenkin käydä se pakkauslista vielä kertaalleen läpi, ettei mitään kriittistä unohdu?”
TARVIKELISTA:
- Makuupussi(t)
- Makuualusta(t)
- Teltta
- Bensakeitin + bensaa
- Otsalamppu
- Puukko
- Lämmintä vaatetta, paljon
Jonkin verran ylimääräistä näiden lisäksi oli myös mukana, kuten vaahtokarkkeja ja suklaata. Mielestäni ne ovat minkä tahansa retken vakiotarvikelistan kärkipäässä. Aina.
Luonto-ohjaajaopintojen ensimmäinen talvinen yöpymisharjoitus on alkamassa. Tarkoituksena on hiihtää vajaan kilometrin päähän koulun varustevarastolta, pystyttää vaellusteltat, tulistella, harjoitella bensakeittimien käyttöä ja testata varusteita kevään hiihtovaellusta varten. Matkaan meitä lähti 6 opiskelijaa sekä opettajamme, ja kiistaton eräilytaitojen kuningas, Ismo. Pääsimme ensimmäistä kertaa koekäyttämään myös itse rakennettuja ahkioita.
Starttasimme Toivoniemestä matkaan noin klo 15, pakkaslukemien lähennellessä kahtakymmentä astetta ja auringon luodessa viimeisiä säteitään pilviverhon takaa. Hiihtelimme järven poikki hiljaisuuden vallitessa. Jalassa meillä oli yhtä lukuun ottamatta koulun metsäsukset, jotka toimivat kelkanjäljellä ahkion vedossa oikein mainiosti. Yksi ryhmästämme on jostain syystä ihastunut liukulumikenkiin, itse en niillä saanut aikaiseksi kuin pahan mielen, kun tammikuussa niitä tunneilla testailimme ja vertailimme.
Matka järven yli pieneen metsikköön taittui nopeasti ja alueen silmäilyn jälkeen alkoi teltta-alueiden tamppaus. Olimme aikaisemmin samana päivänä katsoneet kattavan ohjevideon vaellusteltan pystytyksestä hankeen, ja koonneet teltat varusvarastolla puolivalmiiksi niin, että pystytys olisi mahdollisimman helppoa. Tamppaaminen oli meille tuttua helmikuun lumirakennusviikolta, jolloin rakensimme Skábmakoville lumiteatterin. Tamppauksen jälkeen alue jätettiin kovettumaan ja siirryimme tulipaikan rakentamiseen. Kaivoimme retkilapioilla noin 4x4m kokoisen alueen lumeen ja reunoille muotoilimme vielä penkit.
Nuotiopaikan rakentamisen jälkeen oli aika siirtyä taas telttojen pariin. Kovettuneelle lumelle oli helppo pystyttää esivalmisteltu teltta. Minun telttakaverini oli joutunut jäämään reissulta pois, mutta ison teltan pystytys sujui yllättävän hyvin yksinkin. Makuualustat ja -pussit vielä teltan sisälle levälleen ja samalla tulipaikalta kuuluikin jo kutsuhuuto tulisteluhommiin. Ismo oli käynyt tekemässä nuotiopuut aamulla valmiiksi ja opastikin meille seuraavaksi, miten myös pakkasella saadaan tulet helposti syttymään. Voin tässä sen verran paljastaa, että avainasemassa on aluspuut ja syttöjen riittävyys. Kun nuotio alkoi roihuamaan ja tuli lämmittämään istuimme hetkeksi alas hengähtämään. Oli ihanaa tuijotella nuotiota hämärtyvässä illassa lumihiutaleiden leijaillessa hiljakseen ympärillä.
Pitkään ei hiljaisuus kestänyt, sillä oli Ismon seuraavan oppitunnin aika. Ja sitä vartenhan täällä ollaan, oppimassa erätaitoja kokeneemmilta. Nyt vuorossa oli kikka, jolla saadaan sulatettua lumesta vettä ilman, että veteen tulee liiemmalti savunmakua. Pian meillä lorisikin vesi kattilaan ja saimme samalla siemenvedet ruuanlaittoa varten. Nälkä alkoikin jo kurnimaan ja kaivoimme bensakeittimet esiin. Tammikuun alun juomustelureissulta tuttu ”Jos se ei vastusta, niin menee noin puoli tuntia. Mutta jos vastustaa…” tuli taas tutuksi. Nimittäin vastustihan se. Ensimmäisestä keittimestä paineen pumppaus loppui kuin seinään ja pumppu löi tyhjää. Toinen keitin alkoi lämmitysvaiheessa vuotamaan bensaa aivan vääristä kohdista. Onneksi oli varaosat ja keitinten kingi Ismo mukana, ja lopulta kahdessa kattilassa sihisikin jo siemenvedessä sulava lumi. Veden kiehumista odotellessa kaivelin taskusta edellisen vuosikurssin valmistamaa porojerkyä ja mietin, että ei ole toimistohommia ikävä.
Ruuan jälkeen istuskelimme nuotiolla ja paistelimme vaahtokarkkeja ja makkaraa. Ismo kertoili lisää eräilyvinkkejä ja kokemuksia, ja kuin varkain oli tervastulet polteltu ja tuli aika käydä yöpuulle. Olimme seuranneet säätiedotuksia hartaasti ja varautuneet hyvin tulevan aamun paukkupakkasiin mm. tupla makuupusseilla ja tripla villasukilla. Osa laittoi päällensä kaikki mukana olleet vaatteet. Itse jätin pussin ulkopuolelle päällimmäiset toppavaatteet, mutta päälleni jäi silti kolmet housut, kolme villapaitaa, untuvatakki ja karvalakki. Muutamat kyykyt vielä teltan absidissa jotta kehoon sai pienen lämmön päälle, ja sitten saukkona sujahdus makuupussiin. Pussin narut kiinni ja hyvää yötä.
Olimme sopineet, että pakkaamme tavarat heti herättyämme ja hiihdämme koululle aamupalalle. Pienestä aamukankeudesta ja turvonneista silmistä huolimatta sain tavarat pakattua ja teltan kasattua. Ahkion narut kiinni, sukset jalkaan ja kohti höyryävää kahvikuppia ja kaurapuuroa. Kahdeksan aikaan oli jo aivan valoisaa ja hiihtelimme taas hiljaisuuden vallitessa jään poikki takaisin koululle. Kun aamupalatarjottimet oli täytetty ja ensimmäiset leipäpalaset haukattu alkoi puhekin taas luistamaan. Ihme kyllä kukaan ei ollut juurikaan palellut yöllä, vaikka koulun mittari näytti -31 astetta. Tämä lupaa hyvää kevään hiihtovaellusta ajatellen.
Aamupalan jälkeen oli vielä varustehuoltoa, telttojen kuivatusta ja retken reflektointia. Kun kävelin koulupäivän päätteeksi jäätä pitkin autolle auringon paistaessa ja hangen kimmeltäessä mietin, kuinka onnekas oikeasti olen. Saan olla täällä, Suomen kauneimman luonnon keskellä, tehdä niitä asioita joista aikaisemmin vain haaveilin ja oppia joka päivä uutta eräilytaitojen ja luonnon saloista.
